Joulu saapuu jokaiselle..

Tällaista tällä kertaa. Palaillaan uudella energialla ja innolla blogin pariin ensimmäinen tammikuuta, jolloin luvassa mm. v. 2014 ajan kestävän haasteen aloittaminen. ;)

Miten meillä nyt sitten syödään?

Heinäkuussa pohdin kovasti, mitä Vauhti-Raksulta tilattaisiin, mutta en koskaan palannut tämän asian pariin blogissa. Vauhti-Raksulta tilattiin tuolloin mm. naudan, sian ja hevosen palalihaa,, broilerin kauloja, lohi-, kalkkuna-, lammas- ja sikanautapötköjä, kanan sydämiä, naudan luita ja sian rintarustoja. Vieläkin jonkin verran tavaraa löytyy (erityisesti kymmenen kilon satsista broiskun kauloja on vielä reippaasti yli puolet jäljellä. Nyt uudemmassa tilauksessa (jonka tosiaankin kävin äidin kanssa noutamassa pysäkiltä eilen, tiistaina) oli hyvä satsi naudan ja sian palalihaa, joitakin lihamixejä, kanan sydämiä ja erilaisia lihapötköjä täydentämään tuota meidän varastoa, joka jo alkoi hupenemaan. Lisäksi taisin tilailla rustoluita lisää, ne kun ovat maistuneet Hetalle hyvin.

Meillähän on nyt tosiaankin se tilanne, että sekaruokinta jatkuu ainoastaan tämän nuoremman tapauksen kohdalla, koska Kunkun vatsa ei yksinkertaisesti kestä. Sille on ollut todella vaikea löytää sopivaa ruokaa ja itse asiassa sattumankaupalla kokeiltiin Hetan Brit Caren pentusapuskaa ja se on tähän mennessä ainoa, joka ei ole saanut herran vatsaa sekaisin. Näin ollen pysytellään nyt suosilla siinä, lisäillään vähän öljyä ja kananmunaa (noita luita saa halutessaan rouskutella, mutta ei niistä suuremmin kyllä välitä), mutta myös alkuun hyvin sopineet broiskun kaulat jätetään suosilla pois.

Hetalle sekaruokinta on sopinut hyvin ja tyttö tykkää kyllä hirmupaljon. Kalan suhteen hiukan nirsoillaan, mutta sekin uppoaa kananmunaan sekoitettuna. Heppa taas on osoittautunut todelliseksi herkuksi, samoin broiskun sydämet - heppaa vaan sai Vauhti-Raksulta ainakin tällä hetkellä enää 10 kilon pakkauksessa, millä en nyt halua täyttää koko pakastinta (meille kun alun perin luvattiin vain pakastimen päätylokero - nyt täynnä jo kaksi pahvilaatikkoa sen lisäksi).

Naapureilla muuten varmasti on hauskaa, jos näkevät, miten heilun kirveen kanssa pihalla pilkkomassa lihoja. ;)

Syksy tuli (ja meni?)

Heräilyä pienestä horroksesta taas. Saimme aikaisemmin haasteen, johon vastaaminen on toistaiseksi jäässä (puolessa välissä varmaankin tällä hetkellä kirjoittelussa), mutta päätinpä nyt välissä kirjoittaa hieman kuulumisia ja kertoilla, millaista vaihetta tällä hetkellä eletään. 

Kokemäen mätsärin jälkeen ollaan hiljennytty tauolle julkisista esiintymisistä ja harjoiteltu ahkerasti hampujen tarkistamista ym. Hampaiden kyylääminen ja suupielien nostaminen ei ehkä enää olekaan ihan hirveä juttu - valitettavasti vieraiden kanssa tätä ei olla päästy treenaamaan. Itselläni olisi myös kova hinku päästä osallistumaan jollekin arkitottelevaisuus- ja näyttelykurssille, mutta ilman autoa ja alaikäisenä on paha suunnata täältä kotikunnasta mihinkään, edes lähimpiin paikkoihin. Täytynee nyt kuitenkin yrittää kysellä kimppakyytien perään ja selata vaihtoehtoja - äiti tuskin innostuu meille kuskiksi, vaikka tällaistakin voisin hienovaraisesti kysyä. ;)

Heta aloitti myös juoksut näin reilun 7kk:n ikäisenä ja meillä on Kunkun leikkaamisesta huolimatta ollut melkoinen meno, kun herra on esittänyt olevansa varsin kiinnostunut. Heta itse on ottanut melko lunkisti ja ei suuremmin tunnu olevan esim. sekaisin, väsynyt ja ehkä hieman närrimpi vastaantulijoiden suhteen.

Yhdessä on nyt tehty mukavia lenkkejä myös n. 3km:n päässä olevaan metsään ja yhteismatkaa on tarpomalla tullut seitsemän kilsan tienoille. Täytyy sanoa, että omakin mieli lepää, kun huomaa, että enää ei tarvitse koko ajan olla huutelemassa lapsukaisia takaisin vaan voi luottaa siihen, etteivät ne nyt ihan heti katoa mihinkään. Kunkun kanssa saa melkein olla enemmän varuillaan kuin Hetan - mutta tästä voin syyttää itseäni, kun olin sen pentuaikoina kovin arka pitämään irti. Heta sen sijaan on alusta asti saanut olla todella paljon vapaana, vaikka parin karkaamisyrityksen jälkeen pysyikin kuukauden päivät kokonaan kiinni.

Metsässä tarpoessa on tullut taas huomattua, miten paljon paremmin nukkuu ja jaksaa, kun on kunnolla päässyt kauemmas autojen metelistä ja hälinästä. Saa rauhassa talsia useamman tunnin, hymyillä koirien nautinnollisille ilmeille ja antaumukselliselle kirmaamiselle pitkin metsäpolkuja, sille, miten ne toisinaan pysähtyvät tarkistamaan, olenko vielä tulossa. On mulla vaan kaksi ihanaa nappulaa! ♥

Torstaina meillä on edessä Hetan hampaidenpoisto, sillä tuplakulmurit eivät ole ottaneet lähteäkseen (kaikki neljä kulmahammasta tuplana!). Tästä tulossa varmasti myöhemmin lisää.

Ilo silmälle ♥

Höpönassut. Ei mulla muuta. :)

SIN1 BIS8!

Hetan kanssa ollaan tähän mennessä käyty kolmessa mätsärissä (Turku, Huittinen, Kokemäki). Turussa ei jaettu suurne osalistujamäärän vuoksi koiria sinisiin ja punaisiin, joten tulokseksi jäi ei sijoitusta. Huittisissa väsymys iski hyvin nopeasti, ulos lähdettiin sinisen nauhan kanssa. Näillä kerroilla ilo oli kuitenkin ylimmillään, sillä olin ensinnäkin uskaltautunut mukaan ja lisäksi Heta käyttäytyi paremmin kuin olisin uskonut.

Sunnuntaina Kokemäellä pieniä pentuja oli viisi. Muistaakseni meidän parina oli joku terrieri, mutta en ehtinyt parin rotuun kauheasti huomiota kiinnittää. Heta liikkui ja seisoi hyvin, mutta pöydällä kopelointi on sen mielestä yhä sietämätöntä, joten otettiin ihan harjoituksena ja tuomari syötteli namia. Toinen pentu antoi kiltisti kopeloida, joten oikeutetusti saivat punaisen ja me sinisen. Iloisesti kuitenkin pois kehästä ja odottelemaan sinisiä. Sinisissä meitä oli siis kolme. Heta liikkui ja seisoi jälleen hyvin, nyt ei pöytääkään tarvinnut strettata. Tuomari teki lopulta päätöksensä ja sijoitti ensin toisen kahdesta muusta kolmanneksi, jolloin ajattelin meidän olevan toisia. Mutta ei, tuomari kävelikin toisen koirakon luokse ja toivotti meidät jatkoon. Huij!

BIS-kehää sai odotella jonkun aikaa, minä aikana väsymys iski totaalisesti. Kiinnostusta kehäkäyttäytymiseen ei enää ollut ja nenä laahasi maata (minkä olisin voinut itse korjata, näin jälkeenpäin miettien). Tiesin tasan puolivuotiaan vauvan kuitenkin sijoittuvan viimeiseksi ja ajattelin, ettei toista kannata kiusata. Se oli tsempannut paljon pidempään kuin uskoin ja ansaitsi kyllä levon kehän päätyttyä. :)

Todellisessa kokeilussa oli myös ensimmäistä kertaa itse tekemäni näyttelyhihna, joka toimi kyllä paljon varmemmin kuin Porista ostamani. Kuristavahan tuo on, mutta Heta ei pahemmin ole kiskonut ja hengityskin kulki normaalisti - joten tämä on meille lähinnä turvakapine, ettei toinen karkaa. Samalla stressaan itse vähemmän, kun tiedän ettei tuo ihan helposti pääse tuosta pakenemaan. 

Mutta näillä nyt tälläkertaa, lisää tulossa taas! :)

Sekarokinta, barf, nappula?

Koko alkukesä on ollut sellaista häslinkä, että edelliset Vauhti-Raksun tilaukset menivät ihan ohi suun. Nyt olen kuitenkin viimein hereillä ja valmis todellakin pistämään sen tilauksen eteenpäin, kun nyt vain tietäisi, mitä ja minkä verran mitäkin tilaisi..

Meillä mennään luultavasti ainakin aluksi sekaruokinnalla, mutta barfiin siirtyminen on houkuttanut jo pidempään - kenties tämä tilaus on askel kohti sitä, kun äitikin pääsee näkemään, miten hyvin ruoka maistuu.

Olen useaan otteeseen käynyt Vauhti-Raksun sivuja läpi ja miettinyt, mitä sitä nyt sitten tilaisi. Tällä hetkellä suunnitelmissa on tilata jauhettua lohta, broitskun siipiä, kauloja ja selkärankoja, liha/sisäelinseoksia, naudan palalihaa sekä possun rintarustoja. Hinta tuntuu kertana melko suolaiselta kun pyörii n. 60 eurossa, mutta kun katsoo ja miettii, niin kyllähän tuo kestää lähemmäs puoli vuotta näillä meidän koirilla, joten aika edullistahan se on.

Toistaiseksi meillä on koirille syötetty luina vain noita kaupan rustoluita, mutta nyt tulee sitten vähän vaihtelua. Apua, miten voi olla näin innoissaan tällaisesta asiasta?

Eläinlääkärireissu

Maanantaina 1.7. suuntasin äidin ja koirien kanssa uudelleen eläinlääkärille. Hetalle oli varattu kyseiselle päivälle rokotukset ja samalla oli tarkoitus vielä etsiä sirua. Kunkku lähti mukaan, koska eläinlääkäri halusi vielä tarkistaa pojankin sirun toiminnan kaiken varalta.

Heta oli koko tuokion oikein kiltisti ja rokotukset sujuivat näppärästi suukku kiinni tiukassa halauksessa. Sirua ei etsinnästä huolimatta löytynyt. Tarvitsemme sen elokuun pentunäyttelyyn, joten laitettiin sitten heti uutta. Kyseinen toiminto sai jo aikaiseksi vinkumista, mutta suuremmalta rimpuililta vältyttiin. Nyt pitäisi kaiken olla kunnossa ja seuraava rokotus onkin sitten vuoden päästä.

Uuden sirun mukana tuli paperisähläystä, mutta yllättävän vähällä päästiin. Kennelliittoon otin yhteyttä sähköpostitse selvittääkseni asiaa ja ohjeiden jälkeen kävin pyytämässä vielä eläinlääkäriltä tämän täyttämää tunnistusmerkintäkorttia. Se lähti postiin yhdessä omistajailmoituksen kanssa (vihdoin sain senkin täytettyä).

Eläinlääkäri reissulla punnittiin myös kumpikin koiruus. Kunkulla painoa 5,2 kg ja Hetalla 2,4 kg (kuukausi sitten 2 kg). Huomenna ikää tuleekin sitten huimat 4 kk!